Matkakertomus marraskuussa Cordobassa

Matkustin marraskuussa 2008 Espanjaan tutustumaan Padin tarhan ja Cordoban tarhan koiriin.

Käyn joka kk Espanjassa ja reissuillani tutustun Espanjankoirien sivuille laitettaviin koiriin.

Viime aikoina ohjelmaani on kuulunut päivän reissu Cordobaan jossa taas tutustun galgoihin jotka ovat

adoptoitavissa Espanjan Koirien sivuilla.

Mukana tällä kertaa oli myös Hanna joka on Espanjankoirien koiravaraaja kuten minäkin.

Lauantai aamuna lähdimme jo aikaisin liikkeelle sillä päivä tulisi olemaan pitkä ja rankka.

Eddie PADiltä toimi tottakai hovikuskinamme  ja matka taittuikin mukavasti.

Cordobaan on matkaa noin reilu 200 km ja tarkoituksenamme oli pysähtyä myös Antequerassa puoli välissä

matkaa.

Antequeran lähellä on englantilaisen pariskunnan ylläpitämä pieni tarha Pepi`s Refugio.Kylän nimi on

Pedrera.

Olot siellä ovat erittäin rankat ja voin vaan kuvitella sen epätoivoisuuden mikä välillä vallitsee.

Ympärillä on paljon metsästäjiä ja metsästäjät Espanjassa eivät ole mitään miellyttäviä tuttavuuksia.

Galgoilla ja podencoilla ei ole minkäänlaista arvoa tuossa maailmankolkassa. Galgoja hirtetään varmasti joka viikko ja varsinkin metsästyskauden päätyttyä.

Nyt kun kansainvälinen media on alkanut kiinnittää huomiota espanjalaisten brutaaleihin tapoihin päästä galgoista eroon on ihmisen keksiliäisyys saanut aivan uusia muotoja.

Jane ja Alan kertoivat mikä viimeisin villitys päästä galgoista eroon.... Kaadetaan koiran kurkkuun valkaisuainetta ja koira kokee todella tuskallisen ja pitkän kuoleman. Ulkoisen väkivallan merkkejä ei ole ja niinpä ketään kiinnosta kuinka tuskallinen loppu koiralla on ollut. Ja ketään ei tosiaankaan kiinnosta viedä koiraa avattavaksi,jolloin kuolintapa tulisi ilmi.

Koirat ovat omissa häkeissään täysin säiden armoilla sillä kiinteää kattoa ei saa rakentaa.Virallista lupaa tälle refugiolle Jane ja Alan eivät lukuisista pyynnöistään ja anomuksistaan huolimatta ole saaneet.

Aivan upea pariskunta jolle toivon sydämessäni kaikkea hyvää ja olemmekin päättäneet kummien kanssa että apua haluamme antaa myös Pepin refugiolle.

Mukaamme lähti tällä kertaa kolme pikku-koiraa Nana, Benji ja todella hurmaava Lili-mummo,joka on elänyt monta vuotta 

antequirelaisen kahvilan ulkopuolella. Varasimme noin viisi koiraa jotka Eddie hakee myöhemmin Padille.

Lisäksi Padille oli tullut muutama viikko sitten kolme galgoa Pepiltä: Ginger, Bella ja Grace. 

Lisää auttamisesta voit lukea täältä. 

Muutamia Hannan ottamia kuvia Pepin refugiolta.

Jatkoimme matkaa puolen päivän maissa ja iltapäivästä saavuimme Villa del Rioon pieneen kylään noin 50 km Madridiin päin Cordobasta. 

Kun saavuimme paikalle oli meitä vastassa POLIISI Civile de Guardia.

Espanjan koirapiirejä kuohuttaa tällä hetkellä suuri metsästyskoirien varkausvyyhti. Satoja galgoja ja muita metsästyskoiria on takavarikoitu ja oikeudenkäyntiä toivottavasti pian käydään varkaita vastaan.

Galgojen varastaminen metsästyskauden alussa ja aikana on todella kovan luokan bisnestä. Koiria viedään jopa metallihallien seinien läpi rälläkkää apuna käyttäen. Noista varastetuista Villa del Rion galgoista oli monella jo koti Suomessa.

Voin vain kuvitella perheiden surun mikä heitä kohtasi kun jouduin ilmoittamaan juuri heidän uuden perheenjäsenen varastetun. Se on niin väärin että jo pelastetut turvaan tuodut koirat joutuvat kokemaan edellisen elämän kauhut uudelleen. Tulevaisuus on jälleen kerran julmien ihmisten käsissä.

Yksi heinäkuussa varaamastani galgosta Helenita on löytynyt Madridista juuri tämän varkaus vyyhden selvittelyn tiimoilta. Nyt vain odotamme oikeuden päätöstä koska Helenita pääsee kotiin Suomeen. 

Tahalla olevat galgot odottavat oikeuden päätöstä joka vapauttaisi näiden "todistuskappaleiden" oikeuden uuteen kotiin.

Nämä galgot palelevat todella koleassa syyssäässä tarhalle ja tuskin kuivaa paikkaa oli misään.Me olimme onnellisia päästessämme lämpimään autoon mutta huoli jäi noitten reppanoitten selviämisen puolesta.

 Otimme kuvia tarhalta joista tässä muutama Hannan ottama kuva.

Olosuhteet tälläkään tarhalle eivät ole mitkään mieltäylentävät. Patricia ja Javi tekevät parhaansa löytääkseen uusia koteja galgoille sekä podencoille.

Tehtävä tuntuu epätoivoiselle sillä galgoja suorastaan tulvii ovista ja ikkunoista. Jotkut koirista ovat viettäneet jo vuosia tarhalla ja juuri noiden koirien aika käy vähiin.

Suomeen on adoptoitu yli 30 galgoa juuri täältä Villa del Rion tarhalta. Adoptoinnit on hoitanut PAD tarhan kanssa yhteistyössä Espanjan Koirat.

Kylmässä ja sateisessa ilmassa tuntui kaikki niin masentavalta ja epätoivoiselta. Mukaamme lähti kolme galgoa odottelemaan kotiinpääsyä Suomeen. Lisäksi otin kuvia muutamasta galgosta joille toivon löytäväni kodin pian.

Villa del Riosta ajoimme Arca de Noen tarhalle joka sijaitsee Cordobassa tarkemmin sanottuna vuoristossa.

Tuolla tarhalla on koiria jotka ovat olleet jo vuosia tarhalla.

Ilma alkoi olla jo sen verran kylmä ja meillä vielä matkaa edessä reilut 200km takaisin PADille. 

Hanna toimi kuvaajana ja onnistui mielestäni vangitsemaan kamerallaan hienoja ja liikuttavia tunteita ja katseita. 

 Nämä kaikki koirat jäivät tarhalle katselemaan kun lähdimme pois... Voi kun voisin auttaa heitä kaikkia.

Liian monta särkynyttä sydäntä, särkynyt sydän ei katso kokoa tai näköä.... se on yhtä särkynyt on, oli se pieni tai iso.