14.5.2010
KRIISI PADILLA!!!
Lue lisää »
23.7.2010
Sivuja päivitetty
Lue lisää »
27.5.2010
ADOPTOI KOIRA
Lue lisää »
14.5.2010
KRIISI PADILLA!!!
Lue lisää »
23.7.2010
Sivuja päivitetty
Lue lisää »
27.5.2010
ADOPTOI KOIRA
Lue lisää »
Hevonen niityllä
Ma 2.11. Aamulla noin klo 10 maissa olimme menossa Padin tarhalle joka sijaitsee hyvin lähellä Fuengirolan paloasemaa ja Hippodromia. Huomasimme niityllä makaavan hevosen joka ei pahemmin liikkunut. Ympärillä oli muitakin hevosia. Päätimme mennä katsomaan lähemmin, mikäli hevonen vielä iltapäivällä olisi samassa asennossa.
Kun palasimme tarhalta noin klo 13.30 oli hevonen edelleen maassa samassa paikassa. Pysäytimme auton ja menimme niitylle. Niitty on erittäin kuivaa ja siellä ei todellakaan ole mitään syötävää tähän aikaan vuodesta. Hevosen eteen oli joku tuonut olkia ja hevonen yrittikin syödä niitä, mutta vieressä hengaillut toinen hevonen ehti syödä suurimman osan.
Hevonen oli niin kurjassa kunnossa että ihan pahaa teki.Järkyttävän laiha, osa hampaista katkennut ja tosiaankaan tuohon kuntoon eläimen saattaminen kestää viikkoja ei päiviä tai tunteja!!!! Kävimme tien vieressä olevalla tallilla ja pyysimme saada sankoa lainaan, että voisimme viedä hevoselle vettä. Tallin työntekijä sanoi että hevonen on ollut kipeä jo muutamia päiviä ja saa kyllä vettä joittenkin nuorten poikien toimesta. Emme saaneet sankoa vaan jouduimme soittamaan englantilaiselle naiselle joka tekee vapaaehtoistyötä eläinsuojelun parissa. Hän saapui paikalle autollaan ja toi vettä ja sangon tullessaan. Hevonen joi ahnaasti ja ilmiselvästi oli ollut janoissaan jo pitkään.
Mietimme mitä tehdä ja marssimme paloasemalle, joka on ihan vieressä ja jossa sattui olemaan taukoa viettämässä myös paikallispoliisin yksikkö. Sieltä emme saaneet apua koska hevonen oli kuulema Mijaksen alueella ei Fuengirolan. Ihmettelimme sitten siellä niityllä eikä ketään ohikulkijaa kiinnostanut pätkän vertaa palloilumme pellolla makaavan hevosen vierellä. Luulisi että joku autoista olisi pysähtynyt sillä olihan tuona päivänä kansallinen pyhä, Dia del Santos ja ihmisillä vapaata, joten tiellä oli vilkas liikenne. Sain paikalle sitten espanjalaisen ystävän joka oli viikonlopun vietossa Torremolinoksessa. Hän sai vihdoin viranomaisia paikalle. Guardia de civil tuli paikalle noin 45min. soitosta.
Siinä sitten kimpassa ihmeteltiin mitä tehdään?????!!!! Tarkistimme mikrosirun, jota ei tietenkään ollut. Guardia de Civil sanoi että tänään ei voi tehdä mitään sillä on pyhä ja näitä asioita hoitava taho Saprona on myös vapaalla ja ainoastaan tämä yksikkö voi tällaisia eläimiin liittyviä juttuja hoitaa, he eivät voi puuttua asiaan. Hevosen omistajan kolme poikaa saapuivat riimun kanssa paikalle ja heillä ilmeisesti oli jonkinlainen aikomus viedä hevonen pois. Se ei vaan ihan noilla eväillä olisi onnistunut, hevonen oli jo nimittäin niin heikossa kunnossa, ettei jaksanut nousta ylös enää lainkaan. Pojat kertoivat hevosen olevan heidän isänsä, jolla on niityllä muitakin hevosia. Muut hevoset näyttivät ihan hyvinvoivilta ja niillä olikin vettä ja ruokaa. Guardia de Civil jututti poikia tovin ja se siitä. Ystävämme Patricia lähti Fuengirolan poliisiasemalle tekemään ilmoitusta, denunciaa, hevosen huonosta kohtelusta. Tilanne näytti nyt selkiintyvän ja ajateltiin, että hevonen saa nyt apua. Vähänpä tiesimme espanjalaisesta toimintatavasta... Ti 3.11
Aamulla ajoimme taas Padille niityn ohi. Hevonen makasi yhä niityllä ja luulimmekin sen olevan kuollut. Menimme lähemmäs ja mukanamme oli vettä ja ruokaa hevoselle. Tosin sen hampaat olivat niin huonossa kunnossa että se ei kovin hyvin saanut syötyä ja oli muutoinkin jo todella uupunut. Mitä ilmeisimmin ketään ei ollut käynyt paikalla viranomaisten puolesta tarkistamassa tilannetta. Alkoi olla hyvin epätoivoinen olo tuon hevosparan puolesta. Ketään ei kiinnostanut tuon eläimen kärsimys niin paljoa että joku olisi tarttunut asiaan ja päästänyt hevosen piinastaan. Hevosen omistajan näin tulevan niitylle mutta hän veikin ruokaa ja vettä muille hevosille, mutta ei tälle, sillä ilmeisesti hän oli päättänyt tappaa hevosen nälkään ja janoon. Ei muu auttanut kuin jättää vettä ja ruoka hepalle sillä meidän piti kiiruhtaa lentokentälle. Viranomaisista ei kuulunut pihaustakaan vaikka oli puhe että ottavat yhteyttä kun asia etenee. No,ilmeisesti asia ei edennyt kun soittoa ei kuulunut… Tiistai-iltana sain sitten yhden hevosrescue centerin yhteystiedot ja otin yhteyttä sinne. En saanut vastausta tiistaina vielä, mutta olin nyt saattanut asian heidän tietoonsa. Tämäkin yhdistys on englantilaisten ylläpitämä. Ke 4.11
Minun oli tullut aika lähteä takaisin Suomeen ja mennessäni lentokentälle ajoin taas tuon niityn kautta, missä hevonen oli. Toivoin mielessäni että se olisi päässyt piinastaan. Ja niin luulinkin kun hevonen makasi niityllä ilman minkaanlaista elonmerkkiä. Menin lähemmäs ja huomasin hevosen olevan hengissä. Se ei enää jaksanut nostaa päätään yhtään. Sanko jonka eilen jätin hevosen ulottuville, oli kauempana kaadettuna, en tiedä kenen toimesta, tyhjänä. Hain sangon ja kaadoin veden sankoon ja ripottelin vettä hevosen suuhun. Hevonen oli niin loppu että ei omin voimin saanut juotua. Itkin ja kampesin sen verran hevosen päätä sankoon, että se sai juodakseen. Ja se joikin puoli sangollista yhdellä kertaa. Ajoin Canesiin, Padin vieressä olevalle eläinlääkäriasemalle. Selitin siellä että niityllä on hevonen joka tarvitsee apua. Tai lopetuspiikin paremminkin. Siellä vastaanottovirkailija sanoi että asia ei kuulu heille ja minun pitää soittaa poliisi paikalle. Eivät suostuneet auttamaan edes sen vertaa, että olisivat toimineet tulkkina poliisille! Sitten sain onneksi puhelun ARCH-nimisestä hevosrescuecenteristä ja puhelimessa, yllätys-yllätys, englantilainen Jill, lupasi hoitaa asian loppuun sillä minun oli palattava Suomeen. Hän meni paikalle tuona samaisena iltapäivänä ja etsi käsiinsä hevosen omistajan. Hän pyysi että omistaja antaisi luvan lopettaa hevosen. Omistaja suostui tähän sillä näinhän hänen ei tarvitse maksaa lopetuksesta. Hevonen lopetettiin vihdoin keskiviikko iltapäivällä. Lopetus oli kestänyt tasan 6 sekuntia,sillä niin lopussa hevonen oli. Jos ei hevonen eläessäänkään ollut ketään kiinnostanut niin paljoa, että olisi apua saanut ajoissa, niin nyt kuolleena vielä vähemmän. Hevosen ruho lojui niityllä useita päiviä, ennenkuin vihdoinkin sieltä jonkin tahon toimesta korjattiin pois! Hevosen omistaja kun oli vaan väittänyt, että hänellä ei ole rahaa moiseen. Todellisen farssin jutusta tekee se, että vasta nyt jopa poliisi oli kiinnostunut hevosesta, kun siitä olikin elävän eläimen sijaan tullut ympäristöhaitta. Että näin Espanjassa.
|