Alman, lyhyt onni Suomessa

Huelvassa.Katsoin kuvat läpi ja yksi kuva jäi mieleeni.

Pieni podemummo katsoo suoraan kameraan ja minun oli pakko soittaa heti tytölle joka laittoi

kuvat minulle.

Soitin hänelle ja sovin että Patri Cordobasta ottaa häneen yhteyttä asap ja järjestää kuljetuksen

Cordobaan.Annoin mummulle nimeksi Alma joka tarkoittaa sielua suomeksi.

Almalla on varmaan ollut todella monet pennut ja elämä muutenkaan ei ole kohdellut silkkihansikkain.

Kun Patri sai kyydin järjestettyä jo seuraavaksi päiväksi alkoi Alman valmistautuminen Suomeen.

Tottakai jos Alma olisi ollut niin heikko että ei olisi pystynyt lentämään olisi Almalle etsitty Espanjasta koti.

Alma matkusti Patrin luokse ja hänet vietiin yliopistolle tutkittavaksi.Iso nisäkasvain päätettiin leikata heti kun vain mummukan vointi olisi niin hyvä että hän kestäisi leikkauksen.

Kuukauden päivät Alma keräsi voimia ja kasvain leikattiin.Valitettavasti kasvain oli lähettänyt etäispesäkkeen keuhkoihin.Alman vointi oli kuitenkin niin hyvä että tuo kasvain ei haitannut normaalia elämää.Iäksi Almalle arvioitiin noin 10v.

Ennustehan ei ollut kovin hyvä mutta silti päätin hoitaa Almaa sen aikaa mikä vain hyvältä

Alman itsensä kannalta tuntuisi.

Alma matkusti toukokuun 27.pv mukanani lennolla Suomeen.Cabiinipaikka oli varattuna sillä Almahan painoi vain noin 7kg ja oli oikein rauhallinen koira matkustamoon.Yhdessä syötiin juustosämpylää ja hyvin maistui Almallekin.Suurimman osan aikaa mummukka veteli sikeitä ja näytti olevan kovin tyytyväinen oloonsa.

Täällä Suomessa sitten alkoikin Alman kuntoutus tuottaa jo muutaman viikon kuluttua tulosta.Karva alkoi kiiltää ja mummukka oli välillä oikeinkin pirteän oloinen.Mittaili tiluksia kauniissa kesäsäässä ja tuli työhuoneelle nukkumaan kun alkoi olla ulkona liian kuumaa.

Ruokaa odotellessa oli hyvä välillä hiemman hillitysti pistää leikiksikin.Rapsutuksista mummo tykkäsi ja jos tuossa sohvannurkassa istuessani hellitin rapsutuksen saattoi Alma alkaa ”kirputtamaan” ja vaatimaan lisää rapsutusta.

Nurmikolla oli myös tietenkin kiva kieriskellä ja mikäpä sen mukavampi tapa nauttia Suomen suvesta.

Menimme käymään tarkistuskontrollissa juuri ennen juhannusta sillä halusin saada varmuuden tuosta tilasta keuhkoissa.Röntgenkuvat olivatkin sitten karua katsottavaa...pienellä alueella Almalla oli 15 haulia sekä keuhkoissa näkyi tummentuma.Sydän oli hieman laajentunut ja ell arveli että yskä voisi ennemmin johtua siitä kuin tuosta keuhkoissa olevasta tiivistymästä.Veriarvot olivat muuten kohdillaan paitsi pientä anemiaa oli havaittavissa.Saimme sydänlääkkeet ja niillä eväillä sitten jatkoimme.

Reilun viikon olikin Alman vointi ihan hyvä.Ruoka maistui ja innokkaana mummo kiilasi ruokajonoon ja odotti nätisti ruokaansa.

Kesäkuun 28pv menimme uudestaan ell sillä mielestäni Alma oli hieman nuutuneen oloinen.Saimme ohjeet jatkaa sydänlääkkeillä ja lisäksi saimme keuhkorakkuloita laajentavaa lääkettä sillä maksan suurentumisesta johtuen keuhkot eivät toimineet ihan täydellä kapasiteetilla.

Taas mummo piristyi ja oli oma itsensä.

Alman vointi heikkeni heinäkuun ensimmäisenä viikonloppuna ja maanantai aamuna 11.7 oli Alman aika päästä Sateenkaarisillalle.Viimeinen yö meni rauhallisesti mutta aamulla oli mummo hyvin heikkona ja oli pakko tehdä raskas päätös.

Alma oli luonamme reilun kuukauden.Pois en tuota aikaa vaihtaisi.

Almuska oli pieni vaatimaton podemummo jonka elämä ei todellakaan ollut Espanjassa yhtään minkään arvoista,siitä todisteena joko potkaistu tai lyöty silmäkuoppa jonne toinen silmä oli surkastunut.Jos vaikka pihalla otin haravan käteeni löi Alma maihin heti.En usko että Almaa oli koskaan pidetty sisätiloissa ja silti vahinkoja ei tapahtunut kuin muutama.Ja nekin vain siksi että en huomannut mummon pyytävän ulos.

Nyt kun Almaa ei enää ole mietin mielessäni kuinka monta almaa asuukaan Espanjassa jotka eivät koskaan koe mitään hyvää.Kuinka monta podencovanhusta kuolee latoihin ja luoliin hylättynä nälissään ja janoissaan?

Suru on suuri ja olisin antanut mitä vain että olisin saanut pitää pienen Alma enkelin luonani vielä vähän aikaa.Mutta nyt oli Alman aika päästä pois,liian pian.

Buen viaje Alma,te quiero siempre.

Hellu

Viimeisiä kuvia Almasta prinsessasta kurpitsavaunuissaan.Kuvat on ottanut Merja Kilpiä-Virtanen Ek kesäviikonloppuna Vahermassa,jotka vietti meidän kanssa kärrystäinsä tutkaillen.